Chose language:

Laula, simsimiyya Tuija Rinne (Teksti julkaistu Ishtar-lehdessä n:o 5/2004) Simsimiyya on soitin, joka kuuluu kiinteästi Suezin kanavan kaupunkien Port Saidin, Ismailiyyan ja Suezin reippaaseen kansanmusiikkiin. Simsimiyyaksi kutsutaan myös kanavan kaupunkien kansanmusiikkia, jossa simsimiyya-soitin on pääosassa.  Itse soitin on eräänlainen lyyra, kielisoitin, ja se kulkeutui kanavan kaupunkeihin Sudanista rannikkoa pitkin. Simsimiyyamusiikkia tutkineen etnomusikologin Dwight Reynoldsin mukaan ensimmäinen simsimiyya saapui Port Saidiin 1938, soitin oli kokoontaitettava ja muutenkin erilainen kuin nykyinen soitin. Teorian mukaan soitin kulkeutui Jemeniin Afrikan puolelta laivojen mukana, joka tapauksessa se kuuluu nykyään myös Jemeniläiseen kansanmusiikkiin. Simsimiyyan vanhempi muoto on tanboura, jonka juurten sanotaan juontavan muinaiseen Egyptiin ja jota soitetaan vieläkin Ylä-Egyptissä. Se on viisikielinen ja viritetty pentatoniseen sävelasteikkoon. Se on pienempi kuin simsimiyya ja sen kielet ovat luonnonmateriaalia. Tanbouraa ei alun perin käytetty laulun säestämiseen, vaan se oli lähinnä zar-soitin. Ajan mittaan ja musiikkiperinteen kehittymisen myötä instrumentti muuttui. Varsinaisessa simsimiyyassa, jota käytetään laulun säestämiseen, on yleensä 12 – 14 metallikieltä, joskus jopa 25, ja se on viritetty arabialaisen musiikin maqam-asteikkoon soveltuvaksi. Urbaanin folkloren kehittyminen Kanavan alue on kautta aikojen ollut tärkeä yhdyskäytävä Afrikan ja Aasian välillä, ja islamin alkuajoista lähtien Suez on ollut pyhiinvaeltajien läpikulkupaikka, joten alueen läpi on aina virrannut eri kulttuurivaikutteita. Suezin kanavan valmistuminen 1869 oli Egyptille strategisesti, poliittisesti ja taloudellisesti merkittävä tapahtuma, joka vaikutti myös alueen kansanmusiikin kehitykseen. Rakentamisen aikana eri puolelta Egyptiä kanavan kaupunkeihin kulkeutunut työväki toi mukanaan omia musiikkiperinteitään, samoin kanavayhtiön länsimaiset insinöörit ja hallintohenkilökunta perheineen. Port Said oli rakentamisen aikana jakautunut länsimaiseen ja egyptiläiseen osaan; ulkomaalaiset järjestivät omassa kaupunginosassaan viikoittain tanssiaisia, egyptiläiset kokoontuivat damma-piireihinsä soittamaan ja laulamaan. Dammassa soittajat ja laulajat istuivat piirissä, usein pesujakkaroilla. Soittimina oli vain tabla, lusikat, triangeli ja joskus tamburiini. Simsimiyya liitettiin mukaan luultavasti vasta 1930-luvun lopulla. Laulujen sanat kertoivat useimmiten rakkaudesta tai uskonnosta. Suomessa jo useaan kertaan vieraillut ja Jyväskylän festivaalin Tähtigaalassakin laulanut etnomusikologi Mohamed Shabana on väitöskirjassaan tutkinut kanavan kaupunkien musiikkia ja sen eri historiallisia ja tyylillisiä kerrostumia. Hänen mukaansa damma-lauluista voidaan löytää vaikutteita ainakin viidestä eri lähteestä: uskonnollinen hadra, työlaulut, awalimien laulut, vanhat muwaššah-laulut sekä ympäröivien alueiden perinteet. Myös yläluokan klassisempia laulugenreja "laskeutui" alueella kansan pariin. Simsimiyyan kulkeutui kanavan rannoille joidenkin lähteiden mukaan 1938, ja sopeutui saumattomasti alueen musiikkiperinteeseen, ja pian juuri simsimiyyasta tuli tämän Port Saidin, Ismailiyyan ja Suezin urbaanin kansanmusiikin olennaisin soitin. Simsimiyyamusiikki on koko alueella pääpiirteittäin samanlaista, niin että voidaan puhua yhdestä genrestä. Eroja eri paikkakuntien välillä ovat Shabanan mukaan murre-eroista johtuvat erot sanoissa, ja myös soitin on hiukan eri näköinen alueesta riippuen. Poliittinen merkitys  laula, simsimiyya kiväärin luodille ja liipaisinta pitelevälle vahvalle kädelle laula tykeille ja ihmisille tykkien takana ja sano johtajalle: ammu yhden sijaan tuhat laukausta Simsimiyyamusiikki sai uuden merkityksen 1950-luvulla, kun se liitettiin Englannin miehityksen vastaisen liikkeen ideologiaan, ja siitä tuli nationalistisen musiikin väline. Miehitysjoukot kohtasivat erityisesti Suezissa kansan parissa hurjan vastarintaliikkeen, joka huipentui vuosina 1950-51. Uudistunut musiikkiperinne on täynnä kertomuksia Suezin kaupungin kiihkeästä kansallismielisyydestä ja taisteluhengestä. 1967 Egypti kävi kuuden päivän sodan Israelia vastaan, ja sen aikana suurin osa Suezin kodeista tuhottiin. Kaupungista tuli rikki revitty aavekaupunki, jonka asukkaat olivat evakossa pitkin Niilin deltaa. Tuona aikana nuorten miesten muodostamat simsimiyyaryhmät olivat tärkeä kansaa koossa pitävä tekijä.  Luultavasti tunnetuin simsimiyyaperinteen uudistumiseen vaikuttanut henkilö on 1928 syntynyt vastarintaliikkeen johtohahmo Kapteeni Ghazali (Mohamed Mahmoud Ghazali), joka perusti Awlad al-Ard –nimisen simsimiyyaryhmän 1967. Vanhat sanat korvattiin sanoilla, jotka kuvasivat uusia merkityksiä ja poliittisen tilanteen kannalta olennaisia käsitteitä ja jotka ilmaisivat tunteita taistelun pyhyydestä ja kunniasta kuolla oman maansa puolesta. Ghazali meni ryhmineen usein jopa etulinjaan esittämään laulujaan taistelijoiden kannustamiseksi. Ryhmä tunnettiin aluksi nimella firqat al-battaniyya (’huopaorkesteri), koska se esiintyi huovalla piirissä istuen. Simsimiyyan lisäksi soittimina oli pesuvati, peltipurkkeja, lusikoita ja tyhjiä pulloja eri rytmien tuottamiseksi. Ghazali kirjoitti laulujen sanat, hän halusi "välittää kaikille egyptiläisille toivon ja varmuuden lohdullista viestiä ja nostattaa joukkojen taisteluhenkeä". Hän matkusteli kylissä laulaen Suezin lauluja ja tehden tiettäväksi ihmisille, että vastarintaliike oli voimissaan. Ryhmästä tuli pian tunnettu ympäri Egyptin: eri puolille maata perustettiin samankaltaisia ryhmiä, ja useat runoilijat alkoivat kirjoittaa laulujen sanoja.  Vuoden 1973 voittoisan sodan (israelilaisille Yom kippur –sota, egyptiläisille Lokakuun sota) jälkeen kanavan kaupunkien asukkaat alkoivat palata koteihinsa, ja kaupunkien jälleenrakennus alkoi. Noihin aikoihin myös median vaikutus Egyptin musiikkielämään voimistui, ja myös simsimiyyaperinne sai siitä osansa, vanhoja lauluja heräteltiin henkiin, kansallismielisten laulujen osuus esityksessä väheni ja simsimiyyaa alettiin käyttää yhä monipuolisemmin erityylisten musiikkien esittämiseen. Portsaidilainen Al-Tanboura -ryhmä lienee tämän hetken tunnetuin simsimiyyaryhmä. Sen perusti vuonna 1989 Zakariyya Ibrahim, joka pyrkii työllään elävöittämään ja säilyttämään vanhaa damma-musiikkia. Ryhmä on myös modernisoinut musiikkiperinnettä ja myös itse soitinta. Ryhmän laulujen sanat koostuvat usein vakiintuneista formuloista, hartaudenharjoitusten, rakkauden, kansanviisauksien ja erilaisten metaforien aineksista. Tanssi  Simsimiyya on olennainen osa kanavan alueen kansantanssiryhmien repertuaaria. Suezin kaupungista kotoisin oleva, Reda Troupen ja Mahmoud Reda Troupen soolotanssijana tunnettu ja Suomessakin Hafla Masreyassa esiintynyt tanssinopettaja Mohamed El Hosseny aloitti uransa nuorena poikana Suezin kansantanssiryhmässä, ja kokee vahvasti olevansa simsimiyyan kasvatti. Tanssiessaan simsimiyyaa hän sanoo ilmaisevansa ennen muuta ilon tunteita. Tanssin liikekieli on reipas ja sisältää muun muassa erilaisia charleston-tyyppisiä askelia. Miesten tanssiin kuuluu näyttäviä hyppyjä, naisten tanssiin myös lantion liikkeitä. Tanssijat käyttävät välineinä lusikoita, ja Suezissa esityksiin kuuluvat myös synkooppitaputussarjat eli kaff, joka kuuluu vain Suezin simsimiyyaan (kaff kuuluu myös nuubialaiseen ja beduiinimusiikkiin, mutta yhteyttä näiden välillä ei varmasti tiedetä). Alueella ei ole mitään tiettyä etnistä asua, vaan puvustus tyylittelee eri työläisryhmien vaatetusta: tanssien henkilöinä ovat esimerkiksi kalastajat, merivartiostojoukot, bambuteyyat (sataman ja isojen laivojen välillä soutuveneistä käsin kauppaa käyvät miehet). Hossenyn aikana tanssiryhmän repertuaariin kuului suurimmaksi osaksi rakkauslauluja ja erilaisia kuvaelmia, muun muassa "Suezilainen hennayö", joka on tunnetuimpia ja yleisimmin esitettyjä simsimiyyakuvaelmia. Tansseja tehtiin myös kansallismielisiin lauluihin. Omat koreografiansa Hosseny tekee mieluiten vanhoihin kansanlauluihin, jotka ovat spontaanisti syntyneitä ja tunnelmaltaan ja sanoiltaan haaveellisia ja kuitenkin iloisia, jopa humoristisia.  Elävä perinne  Simsimiyya on edelleen elävää kansanperinnettä. Suezilla järjestetään häitä, joissa simsimiyyaorkesterit viihdyttävä vieraita. Hosseny kertoo, miten hän kerran käveli kotikaupunkinsa kadulla simsimiyya kainalossa, kun ihmiset yhtäkkiä kerääntyivät hänen ympärilleen, kaappasivat soittimen ja alkoivat laulaa keskellä katua. Oi loistava tähti,lauluni sävel Rakastan sinua enkä muuta voi Tule, laula minulle ja käänny puoleeni Sytytytä lyhtyni ja tee rakkaudestani kaunis Sinä, jonka gazellinsilmät saavat minut unettomaksi Yhdellä katseella saat minut sekaisin Oi päivieni ilo ja kaikki haaveeni Oi rakkauteni, intohimoni Sinä vain olet mielessäni Oma ensimmäinen simsimiyyakokemukseni on 1980-luvulta Port Saidista, jossa olin vieraana erään pienen poliittisen ryhmän kokoontumisessa. Kokous päätettiin musiikkituokiolla, ja minulle kerrottiin, että näin oli tapana aina tehdä. Huoneen nurkassa istui muutama vanha mies, joista yksi soitti simsimiyyaa, yksi säesti pyykkilaudalla ja pari muuta lauloi. En muista, mistä sanat kertoivat, muistan vain miten muutama kokouksen osanottajista nousi tanssimaan verkkaisesti liikehtien bambutiyyan askelin.   Lähteinä mm. Dwight F. Reynolds 2000, Music and the Suez Canal: the Birth of a Regional Popular Culture. Julkaisematon esitelmä. Captain Ghazali: Simsimiyya Stories. http://weekly.ahram.org.eg/1998/401/people.htm. 30.9.2004 Keskustelut Mohamed El Hossenyn ja Mohamed Shabanan kanssa syksyllä 2004